Eppunormaali.net - Cocktail Bar - Raportit

Eppunormaali.net --> Cocktail Bar --> Raportit --> Linnunradan laidalla

Kuvat avautuvat suureksi klikkaamalla.
Raportti julkaistu: 2.1.2006

Eppunormaali.net katsomassa Eppu-musikaalia: Linnunradan laidalla sai Eppu-fanin hyvälle tuulelle!
Linnunradan laidalla -musikaalin näytännöt ovat ohi. Moni Eppu-fani sen kävi katsomassa ja moni siitä myös tykkäsi. Ja tulipa se musikaali joidenkin fanien osalta katsottua ihan useaan otteeseen. Ei se siis mikään turha juttu ollut ja ansaitsee ilman muuta myös oman sivun tänne Eppujen fani-sivuille. Eppunormaali.net kävi katsastamassa tämän arvosteluissa menestyneen Eppu-musikaalin uudestaan marraskuun lopussa. Linnunradan laidalla oli muuttunut ensi-illasta vain edukseen. Laulut olivat hioutuneet kohdilleen ja roolisuoritukset olivat entistä vakuuttavampia. Varmasti monen toive on, että musikaalia vielä joskus jossakin nähtäisiin. Musikaalin muistelua helpottamaan Eppunormaali.net kasasi tälle sivulle lyhyiden amatööriarvioiden sekaan joitakin kuvia musikaalista. Mukana myös itsensä Pantsen arvio musikaalista.	Cirkus Maximum!
Lavan takana on vipinää ennen näytöstä. Viime hetken meikkauksia tehdään ja sieltä täältä kuuluu kuinka ääntä avataan. Tilat ovat ahtaat ja niitä valitellaan ja pyydellään anteeksi. Mutta ei tilojen ahtaus ainakaan vierailijoita yhtään haitannut. Toivottavasti ei musikaalitiimiäkään. Lavan takaa löytyy monta tärkeää tekijää, joita ei aina muista katsomossa istuessaan. Näihin lukeutuu esimerkiksi puvustaja, joka puolisen tuntia ennen näytöstä on vielä ompelutyössä työhuoneessaan. Roolivaatteita ei tehdä noin vain, vaan niiden täytyy istua näyttelijän päälle juuri eikä melkein. Musikaalin teosta välittyy mukava tunnelma ja jotenkin tämän musikaalin tekotavasta voi vetää yhteyden Eppu-musiikkiin: sellaista kotikutoista ja itsetehtyä. Lisäksi työn jälki on takuuvarmaa ja laadukasta. Hutaisemalla tehdystä rahastusmeiningistä ei ole tietoakaan.

Kingin vaunu.

Käsikirjoituksena musikaali oli melko ennalta-arvattava, mutta ei se mitään tai ketään haitannut. Ainahan kunnon draamaan tarvitaan (salattua) rakkautta, pettymyksiä, kuolemaa ja onnellisia loppuja. Tässä tarinassa draama rakentui toki paljolti myös Eppu-laulujen kautta. Musikaali viihdytti katsojaa myös sopivasti huumorilla. Sitä ei ollut liikaa eikä se ollut väkinäistä, vaan tilanteisiin sopivaa. Musikaalin roolihahmojen nimet oli haettu jostain kaukaisuudesta. Suorastaan kauempaa kuin linnunradan laidalta. Eikö olisi ollut luontevampaa käyttää perinteisiä suomalaisia nimiä kuin näitä herttasarjanimiä? Olihan musiikkikin mitä suomalaisinta.

Seuraavat Eppu-biisit kuultiin uusina versioina:

Max ja Ensemble: Nyt reppu jupiset riimisi rupiset
Delia: Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
King ja Zero: Kultaista sadetta
Tom, Max, Waldo, Leo ja Ventti: Elämän tarkoitus
Regina, Marina ja tytöt: Hiljaa huomiseen
Max, Delia ja Ensemble: Kaikki häipyy, on vain nyt
Ensemble: Viihteen kuningas
Tom ja pojat: Herran tähde
Max ja Delia: Linnunradan laidalla
Ensemble: Pahan puun metsä
Max: Tien päällä taas
Delia: Joka päivä ja joka ikinen yö
King: Löydän ja menetän
Ensemble: Taivaassa perseet tervataan
Marina: Tahroja paperilla
Max: Pimeyden tango
Regina: Lajinsa viimeinen
Tom, Delia ja Ensemble: Voi kuinka me sinua kaivataan

Biisilista.

Max (Mikko Nousiainen) yrittää tehdä vaikutusta akrobaatti-Lindaan (Elisa Jakobsson). Taustalla Delia (Maria Järvenhelmi).

Kingin (Svante Korkiakoski) aika lähenee loppuaan. Taustalla
Zero (Otto Kanerva).

Yhtä pääosan esittäjää tässä näytelmässä ei ollut. Musikaalin keulakuvina poseerasivat Mikko Nousiainen ja Maria Järvenhelmi ja he olivatkin keskeisissä rooleissa Maxin ja Delian osissa. Juuri Max ja Delia toteuttivat näytelmän odotetun kohtauksen lopussa. Siis sen, kun rakkaus voittaa ja "he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka" -jutut. Molemmat ovat varmoja näyttelijöitä, joita ei varmaan enemmälti tarvitse hehkuttaa. Yhtälailla pääosan esittäjä oli kuitenkin myös Svante Korkiakoski Kingin roolissa. Voimakasluonteisen sirkusroolin johtajan rooliin karismaattinen Korkiakoski oli täydellinen valinta. Myös muistinsa menettäneen vanhuksen näyttelemisessä Korkiakoski osasi koskettaa. Pelkästään loistavien pääosan esittäjien varassa musikaalin ei tarvinnut olla. Kaikki roolisuoritukset olivat huippuunsa hiottuja ja musikaali toi esiin loistavia yksilösuorituksia. Jokaisella näyttelijällä tuntui olevan jokin tärkeä pieni lisäpalanen tuotavana musikaaliin. Stand-up-koomikon hommiakin tekevä Mika Eirtovaara (Tom) osasi hauskuuttaa yleisöä myös musikaaliroolissa. Tästä esimerkkinä ainakin se, kun Tom löydetään sammuneena ja Tom alkaa röhkiä krapulaansa. Ei hauskuus varmaan koskaan tule pelkästään käsikirjoituksesta, vaan siihen tarvitaan osaavia näyttelijöitä. Eirtovaara on loistava ilvehtijä, mutta myös vakavan asian osaaja eikä hauskuuttaminen vienyt uskottavuutta. Siitä todisteena esimerkiksi lopussa esitetty herkkä ja kaunis Voi kuinka me sinua kaivataan.
Regina (Tiina Pirhonen) ja Tom (Mika Eirtovaara).	Regina (Tiina Pirhonen) ja Tom (Mika Eirtovaara). Marinan roolissa tässä Ria Kataja.
Lopussa rakkaus voittaa. Max (Mikko Nousiainen) ja Delia (Maria Järvenhelmi).	Cirkus Maximum Ensemble.
Waldo (Raine Heiskanen), Leo (Jyri Numminen) ja Ventti (Timo-Pekka Luoma).	Monica (Camilla Thulin), Roxy (Laura Taimisto) ja Helena (Saija-Reetta Kotirinta).

Mukavaa, että näytelmässä oli oikeita sirkustemppujakin ja huolella mietitty koreografia sisälsi myös monenlaista sirkustaiteilua. Lindaa esittäneen Elisa Jakobssonin taiteilu köysissä Kaikki häipyy, on vain nyt -biisin aikaan sitoi yleisön katseet. Musikaalin loppu oli hieno ja dramaattinen: King jää yksin seisomaan hauraan näköisenä, takana oleva lakana häviää yhtäkkiä seinässä olevan pellen suuhun, valot sammuvat ja tulee hiljaisuus. Kun näyttelijät kävivät vastaanottamassa suosionosoitukset, orkesteri soitti läpi vielä kaikki esityksessä tulleet Eppu-laulut pienten näytteitten muodossa. Ei orkesteristakaan moitetta löydy. Musiikkia käytettiin tehokeinona monessa kohtaa näytelmää, kuten esimerkiksi Maxin visiot uudesta näytöksestä. Nämä kohtaukset limittyivät hyvin näytelmään sekä orkesterin että valaistuksen ollessa täysin yhtäaikaisia toiminnassaan. Tällainen vaikuttava kohtaus oli myös kassakaapista pursuavat laskut.

Herttainen Maria Järvenhelmi Deliana.

Kirsi-Kaisa Sinisalo oli Marinan roolissa
musikaalin loppukauden.

Sitten lauluista vielä erikseen. Vaikka ensi-illassa jotkut laulut hieman kaihersivat mieltä jälkikäteen, olivat ne nyt loksahtaneet lopullisesti paikoilleen ja kaikista lauluista pystyi rehellisesti nauttimaan. Joitakin suorituksia tekee mieli kuitenkin nostaa erityisesti esille. Vaikka etukäteen täysin luottikin levottomaan Mikko Nousiaiseen, täytyy tunnustaa, että hänen suorituksensa laulajana jollain tavalla yllätti. Mistä lie sitten jäänyt sellainen kuva, ettei se nyt ainakaan laulaa osaa... Nousiainen vakuutti kuitenkin vahvoilla tulkinnoillaan ja osoitti olevansa taitava laulaja. Nousiaisen parhaimpiin esityksiin kuuluivat tulkinnat biiseistä Tien päällä taas ja Pimeyden tango. Vakuuttava oli myös herttainen Maria Järvenhelmi, joka heti musikaalin alkuvaiheessa esitti vaativan Vihreän joen rannalla -klassikon niin tunteisiin vetoavasti, että teki mieli itkeä jo siinä vaiheessa, vaikka koko draama oli vasta alkamassa. Tämä biisi oli yksi niitä parhaiten tarinaan sopivia biisejä. Siis, jos nyt ajatellaan siltä kannalta, että musikaalissa laulujen tarkoitus on viedä tarinaa eteenpäin. Ja on suorastaan yllättävää, miten hyvin se toimi ilman Pantsen kitaroita. Yleisajatuksena voikin pitää, että parhaiten toimivat ne biisit, jotka olivat sovitukseltaan täysin erilaisia alkuperäiseen verrattuna.

Tahroja paperilla Kirsi-Kaisa Sinisalon käsittelyssä oli huikea esitys: itkunsekaisella äänellä tulkittu Eppu-klassikko sai yleisön hiljaiseksi ja kyllä joku taisi silmäkulmaansakin pyyhkäistä. Sinisalo lauloi myös Hiljaa huomiseen -biisissä Tiina Pirhosen kanssa vuorotellen ja yhdessä. Laulussa oli mukava sovitus ja siinä oli hienot taustalaulut. Pirhosella oli laulettavana toinenkin uuden levyn biisi: Lajinsa viimeinen. Elämän tarkoitus, Viihteen kuningas ja Herran tähde pistivät yleisön jalat vipattamaan ja näistä erityisesti Herran tähde oli kovasti tykätty fanien keskuudessa. Svante Korkiakosken tulkitsemat laulut Kultaista sadetta sekä Löydän ja menetän olivat vaikeita lauluja, mutta oli ilo todeta, että niihin oli tunne löydetty.

Karismaattinen Svante Korkiakoski.

Kapellimestari Antti Vauramo työpisteessään.	Kuten jo tuli todettua, parhaiten toimivat ne laulut, jotka oli sovitukseltaan pistetty kokonaan uusiksi. Täytyy kuitenkin mainita, että Taivaassa perseet tervataan -laulussa erilailla laulettu kertosäe ei toiminut. Ja täytyy myös ihmetellä, miksi Joka päivä ja jokaikinen yö -biisin loppuun oli muutettu sanoitusta. Siis vaikka vain yksi sana, se häiritsi. "Tulen luoksesi tokaisen" laulettiin "palaan luoksesi tokaisen". Eihän sanoituksia pitänyt muuttaa? Ja paremminhan tuo alkuperäinen versio olisi tarinaankin sopinut.
Oli erittäin mukavaa todeta, ettei musikaali tyytynyt pelkästään liittämään Eppu-lauluja osaksi tarinaa, vaan Eppu-viittauksia vilisi pitkin musikaalia. Musikaalista näkyi siis tekijöiden tarkka Eppu-tuntemus. Viittaukset ainakin seuraaviin Eppu-lauluihin pystyi tarinasta poimimaan: Baarikärpänen, Pidetään ikävää, Vahantajoki, Tyttö koulussani, Njet njet, Hipit rautaa, Vuonna ´85, Jee jee, Viinaa tsat tsat tsaa ja Myrkkyä. Lisäksi lavasteissa oli Eppu-juliste.
Kyllä Eppu-fanien yhteisenä mielipiteenä uskaltanee sanoa, että musikaalista tykättiin. Jo se kertoo siitä, että tämän sivuston Eppu-keskustelun aktiivit kävivät katsomassa musikaalin 2-3 kertaa. Ja musikaalin soundtrack löytyy monen fanin levyhyllystä. Jollakin ihmeen tavalla semmoinen tietty musikaalissa ollut mahtipontisuus sovituksissa teki kunniaa Eppu-biiseille ja toi niistä esiin uusia lisävivahteita, joka osaltaan varmasti monen uskollisen Eppu-fanin mieltä lämmittää. Musikaali osoitti, että Mikko ja Martti Syrjän tekemä musiikki toimii erinomaisesti myös muiden kuin Eppu Normaalin esittämänä. Kyllä oli käsikirjoittaja-ohjaaja Tiina Puumalainen tehnyt hienoa jälkeä. Ei muuta voi sanoa. Ja kyllä tämän esityksen jälkeen pystyi reilusti kavereille kehumaan olleensa katsomassa kulttuuria. Toivottavasti tätä kulttuuria vielä joskus jossain lisää nähdään.
Pantse Syrjä Eppunormaali.net:lle Linnunradan laidalla -musikaalista: "Se kuulosti minun päähän kauhean hyvältä. Ilo oli kuulla, että tämä kapellimestari-orkesterisovittaja Vauramo oli oikein paneutunut niihin biiseihin. Se oli musikaali ja teatterin lavalle tarkoitettu, ei sen ollut tarviskaan kuulostaa Eppu Normaalilta, bändiltä. Vauramo oli hienosti saanut niihin jännitteitä ja biisit sopi teatterimaailmaan. Monet kuulosti oikeasti hyvältä. Olihan niitä toki kevyesti raiskailtu sieltä täältä, mutta sillä tavalla miten asiaan kuuluu. Niinku et on laitettu jotain ihme jatsinkäryä sekaan. Mutta sitten menty kuitenkin jopa ihan alkuperäisiin soinnutuksiin käymään, jotta kaikki ymmärtää, mistä biisistä on kyse. Kaiken kaikkiaan oikein sujuvaa. Kyllä mä itse kuuntelin, että onpas tullut ihan mukavia biisejä värkkästyä aikanaan. Ja kyllä se on välillä ihan imartelevaakin biisinikkarin korvaan, kun joku on tehnyt ihan orkestraatiot ja kaikki."

Orkesterin monttu.	Eppu Normaali -juliste lavasteissa.
Tärkeä osa näytöstä yleisön selän takana.	Tärkeää työtä myös lavan takana.
Musikaalia olivat tekemässä: Max: Mikko Nousiainen/Raine Heiskanen - Delia: Maria Järvenhelmi - King: Svante Korkiakoski - Regina: Tiina Pirhonen - Tom: Mika Eirtovaara - Marina: Ria Kataja/Kirsi-Kaisa Sinisalo - Zero: Otto Kanerva - Linda: Elisa Jakobsson - Helena: Saija-Reetta Kotirinta - Monica: Camilla Thulin - Roxy: Laura Taimisto/Suvi Salospohja - Waldo: Raine Heiskanen - Ventti: Timo-Pekka Luoma - Leo: Jyri Numminen - Zippo: Petteri Jakobsson - Pojo: Jouni Temonen Käsikirjoitus ja ohjaus: Tiina Puumalainen - Sävellys ja sanoitus: Mikko Syrjä ja Martti Syrjä - Musiikin orkestrointi ja sovitus: Antti Vauramo - Koreografia: Osku Heiskanen - Lavastus: Markus R. Packalén - Puvustus: Elina Vättö - Valosuunnittelu: Timo Alhanen ja Sami Rautaneva - Äänisuunnittelu: Sakari Kiiski - Maskien ja kampausten suunnittelu: Kati Wirta - Tuottaja: Markko Heinonen/Teatterituotantoyhtiö O.I.V.A. Oy Kapellimestari ja keyboard 1: Antti Vauramo - Kitara: Tuomas Wäinölä/Janne Lehto/Vesa Anttila - Rummut: Kalle Torniainen/Harri Ala-Kojola - Basso: Eeva Koivusalo/Pekka Lehti - Viulu: Maija Sinisalo/Elina Viitasaari - Sello: Tiia Makkonen/Veera Perkola - Keyboard 2: Matti Paatelma/Mikko Mäkinen/Ville Riippa
Eppunormaali.net kiittää kaikkia näyttelijöitä ja taustatiimiä hienosta elämyksestä! Kiitos!
Linnunradan laidalla -musikaalia esitettiin 9.8.-17.12.2005 Linnanmäen Peacock-teatterissa.

EPPU-KESKUSTELU
EI TOISTAISEKSI KÄYTÖSSÄ!

KEIKKAGALLERIA:

Keikkagalleriassa 1107
Eppu-keikkaa!

JUTTUARKISTO:

"Martin suosikkibiisi ja suosikkifilosofi"

SIVUN NIMI: Linnunradan laidalla
PÄIVITETTY: 2.1.2006

Musikaalin katsoivat: Riitta, Kimmo, Toni ja Jape
Mielipiteet kasasi: Jape
Kuvat: Jape & Kimmo
Kuvat esityksestä: Nanni Akkola

© Eppunormaali.net

Sivun alkuun