Grungea Ylöjärveltä

Ilkka Mattila, Helsingin Sanomat 18.5.1993

Eppu Normaali: Studio Etana (Poko)

Maailman myllerryksen keskellä Eppu Normaalia on totuttu pitämään stabiilina ja autonomisena saarekkeena. Eppujen elämä ei ole suomalaisen rockin pintapiirien pörinää eikä enää edes tamperelaista kapakkaturinaa.

Soittajat itsekään eivät aina kysyttäessä osaa selittää musiikkinsa olemusta. Kerta kerralta pitemmäksi venyvien ajanjaksojen päästä Eppu-maailmasta putkahtaa äänilevy ja sen mukana pitkiä vuodatuksia levyn tekemisen vaikeudesta.

Toisaalta tavallisella kansalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia ymmärtää Eppu Normaalin maailmaa, mikä tietysti harmittaa Eppu Normaalia kritisoivaa rockalan eliittiä entistä enemmän.

Yhtyeen uusi albumi antaa kaiken lisäksi merkkejä eristäytymisteorian rapistumisesta. Kolmen vuoden takaiseen edeltäjäänsä verrattuna Studio Etana on suorastaan särmikäs ja yllättävän tummasävyinen levy.

Ympäröivä maailma on tehnyt Epuille kepposen, ja vielä pari vuotta sitten perin taantumukselliselta kuulostavat pitkät, hidastempoiset jurnutukset ovatkin nykykriteereillä kohtalaisen muodikasta musiikkia. Ensikuulemalta Eppu Normaalin voisi luokitella jopa grunge-sävyiseksi popyhtyeeksi. Studio Etanan ominaissävyt syntyvät lähinnä sävellyksistä ja Martti Syrjän teksteistä. Yhtyeen sointikuva on lähes entisensä, joskin kitarat viipyilevät äänessä entistä pitempään ja astetta rupisempina ja äänekkäämpinä.

Kosketinsoittimia ei käytetä, ja muutenkin kuulija saa taas kevyen vinkin painavammasta Eppu Normaalista, jolla on huolettoman pintansa alla myös pimeyttä ja vimmaa. Aivan kuin kuvitteellisella, keskimääräisellä Eppu Normaali -fanillakin.

Mielenkiintoisena kuriositeettina levyllä on avausraita Hipit rautaa, jonka yhtenä sanoittajana on pitkästä aikaa yhtyeen alkuperäinen basisti ja tekstittäjä Mikko Saarela. Lopputulos ei sinänsä poikkea merkittävästi Martti Syrjän viime aikojen tuotannosta. Koko levyä ajatellen positiivisena piirteenä on nähtävä pikkunäppärien ja nopeasti kuluvien huumoritekstien poissaolo. Alkoholiakin käsitellään heavy userin näkökulmasta vain kahdessa kappaleessa.

[SULJE]